Valmennus & valmentajat

tassu30 Valmennusperiaatteemme

Yksillöllisyys, kannustus ja arvostus ovat valmennustoiminnamme kulmakivet. Pyrimme aina yksilöimään valmennuksemme jokaiselle koirakolle mahdollisimman sopivaksi. Uskomme positiivisen kannustuksen tehoon niin koirien kuin ohjaajienkin kohdalla. Valmennuksiimme voit tulla aina omana itsenäsi! Emme anna “valmista bulkkiratkaisua” kaikille, vaan tarkoituksena on aina löytää kullekin se toimivin tapa tehdä agilitya. Oma agilitykäsiala. Tämä myös tarkoittaa sitä, että valmennuksissamme valmennettavat joutuvat myös pohtimaan itse eri ratkaisuja.

Agilityurheilijat.fi  -sivusto teki kesällä 2017 Samposta valmentajaesittelyn ja pääset tutustumaan siihen täältä

Koirien koulutuksessa uskomme positiiviseen vahvistamiseen sekä fokuskontrolliin. Luopuminen (itsehillintä), tarjoaminen, ketjutus sekä erilaiset merkkaukset ovat myös keskeisiä elementtejä koirankoulutuksessamme. Voit tutustua omille koirille teettäämiimme harjoituksiin mm. koulutusvideoidemme tai niiden trailereiden kautta.

tassu30 Agilityvalmennukset asiakkaan luona:

Agilitykoulutukset asiakkaan luona maksavat 30e/koirakko (4 koirakkoa, 2h ryhmät) tai 60e/tunti (vapaavalintaiset ryhmäkoot) Hinnat sisältävät ALV24%. Hinta sisältää matkakulut lähialueelle, pidempiin matkoihin 0,25 €/km. Koulutuksiin osallistuvien koirakkojen minimimäärä on 8/päivä ja maksimi 16/päivä. Koulutuksen tarkempi sisältö sovitaan aina yhdessä asiakkaan kanssa. Tiedustelut: sampo[at]kiitorekku.fi tai kirsi[at]kiitorekku.fi tai yhteydenottolomakkeen kautta

Tutustu tarkemmin valmentajiin alla olevista esittelyistä

tassu30 Valmentajat

kirsjamars_muok

Kirsi Kokkonen          

– Suomen Agilityliiton VOK II -tason agilityvalmentajan tutkinto 2017

– Mukana Suomen Agilityliiton kauden 2015-16 sekä 2017-2018 TopTeamissa

– Kouluttautunut eläinhierojaksi, osaamisalueena koirahieronta, ELK Weterin koirahierojakoulutuksessa 2010-2011

– Pätevöitynyt agilityn koulutusohjaajaksi Suomen Agilityliiton koulutusohjaajan peruskurssilla 2010 ja jatkokurssilla 2011

– Toiminut agilitykouluttajana vuodesta 2007 ja ammattimaisesti vuodesta 2012.

-Kilpaillut agilityssa SM-tasolla ja TOKOssa voittajaluokassa

– Usean vuoden valmentajakokemus pesäpallon parissa

Reilun kymmenen vuoden aikana ovat koirat ja koiraharrastukset vallanneet leijonan osan elämästäni ja sydämestäni. Ensimmäisen koiramme, belgianpaimenkoira groenendael Kaisan kanssa tutustuin niin agility- kuin tokoharrastukseen, ja minulle kävi kuten niin monelle muullekin: kun annoin pikkusormen niin…

Kaisa oli kullanarvoinen treenikaveri, joka suoritusvarmuudellaan paikkasi lukuisat ohjaajan möhläykset agilityradalla. Seuraavat kisakoirani olivatkin sitten aavistuksen räjähtävämpää sorttia, ja opettivat tehokkaasti ymmärtämään, kuinka monta onnistunutta palasta mokoma muutaman kymmenen sekunnin mittainen ratasuoritus oikein vaatiikaan. Tällä hetkellä kisakavereinani ovat mudi Marsu (FI AVA, FI AVA-H Mustantassun Petunia) sekä bordercollie Fiilis (Määtilan Aurinkotuuli), joka aloittelee kisauraansa.

Koulutusohjaajana olen nähnyt useita kehityspolkuja alkeiskurssilta aina tavoitteellisesti kisaaviksi koirakoiksi asti. Olen huomannut, että jokainen koirakko on aina oma mielenkiintoinen kombinaationsa. Tavoitteenani valmentajana onkin löytää ne keinot, joilla jokaisen koirakon erityispiirteet ja vahvuudet saadaan mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi – mielestäni on turhaa tyrkyttää samaa kaavamaista ohjaustapaa kaikille. Ei ole “oikeaa” tapaa tehdä agilitya – kullekin koirakolle oikea on juuri se mikä parhaiten toimii!

Seurattuani usean vuoden ajan niin omien koirieni liikkumista kuin lukuisia muita koiria radalla, innostuin perehtymään tarkemmin koirien lihashuoltoon.  Agilitysuorituksessa ei toimivan lihaksiston vaikutusta voi olla huomaamatta – mikään ei ole upeampaa kuin koiran täysipainoinen liike sen suorittaessa esteitä! Ja toisaalta, seuraukset koiran lihaskunnon ja –huollon laiminlyönnistä voivat olla valitettavan vakavia.  Pääosin agilityharrastuksen innoittamana päädyin hakemaan ELK Weterin koirahierojakoulutukseen, josta valmistuin vuoden 2011 lopulla.

sampojaclassy1

Sampo Kokkonen

– Suorittanut Valmentajan ammattitutkinnon Itä-Suomen Liikuntaopistossa (taso 4) 2017. Suomen ensimmäinen agilityvalmentaja VAT-tutkinnolla.

– Suomen Agilityliiton VOK II -tason agilityvalmentajan tutkinto 2015.

– Lajivalmentajana Suomen Agilityliiton Etelä-Suomen TopTeamissa kaudella 2017-2018

– Mukana Suomen Agilityliiton kauden 2015-16 TopTeamissa

– Pätevöitynyt agilityn koulutusohjaajaksi Suomen Agilityliiton koulutusohjaajan peruskurssilla 2010 ja jatkokurssilla 2011

– Ollut agilityn parissa jo vuodesta 1991

– Toiminut agilitykouluttajana vuodesta 2009 ja ammattimaisesti vuodesta 2012.

– Kilpaillut agilityssa niin kaikissa taso- kuin säkäluokissa

-Muut urheilulliset saavutukset: kilpapaintballin Suomenmestaruus 2010, SM2 2011 & 2012 sekä SM3 2006

Kun ensi kertaa suoritin rataa agilityn möllikisoissa, belgianpaimenkoira Iitu oli hihnassa kiinni ja toisessa kädessäni oli makkaranpaloja koiran houkuttelemista varten. Tuloksesta ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta rata päästiin loppuun asti. Vuosi oli tuolloin 1991. Jotain peruuttamatonta tuolloin kuitenkin tapahtui: Intohimo tähän lajiin oli syttynyt. Tänä päivänä minut näkee kisaradoilla bordercollie Classyn (FI AVA Walking Disaster’s Llandeilo) kanssa maxi3 -luokassa.

Laji on muuttunut noista ajoista paljonkin ja erityisesti urheilullisempaan suuntaan. Niin koiralta kuin ohjaajalta vaaditaan enemmän, mikäli haluaa suorittaa kilpailuradan kunnialla loppuun saakka. Saati jos haluaa menestyä.

Insinöörinä pyrin aina pilkkomaan kokonaisuudet pieniksi ymmärrettävämmiksi asioiksi. Näin myös agilityssä. Ei ole mielekästä tehdä pakko-bulgarialaista flik-flak -sarjaa, jos ei tiedetä miten mikäkin osa-alue vaikuttaa koiran tai ohjaajan liikkeeseen ja ovatko kaikki liikkeet edes biomekaanisesti järkeviä suorittaa.  Koirat lukevat kehomme signaaleja enemmän ja tarkemmin kuin kuvittelemmekaan. Monesti tästä syystä yksinkertaisimmat ohjaukset ovat niitä toimivimpia ja helpoimpia toteuttaa. Pyrimmekin Kiitorekussa aina mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistamaan ohjausta ja samalla tekemään siitä koiran näkökulmasta loogisempaa.

Valmentajana minusta on tärkeää löytää kullekin koirakolle se omin tapa tehdä rataa, oma agilitykäsala. Niin me ihmiset kuin koirammekin olemme hyvin erilaisia, joten mielestäni on turhaa yrittää mahduttaa kaikkia samaan “agilitymuottiin”. Loppujen lopuksi voittavaan agilitysuoritukseen tarvitaan vain kaksi elementtiä: nollantekotaito ja nopeus. Kaikki muu on hienosäätöä 😉